Se oli aika jännittävääkin nähdä, miltä valmistuva KuukinKatos näyttää. Suunnittelu, puhe ja kuvittelu alkaa tulla todeksi. Reijo oli talkootyönä käsitellyt hirret - kostean kesän aiheuttamasta uhkaavasta sinistymisestä ei näkynyt paljoa merkkejä. Taitava hirren käsittelijä osaa työnsä. Yhdessä siinä mietimme ja sovimme, miten toimitaan jatkossa - miten tehdään kehikon viimeistelyt ja miten kannattaa hoitaa siirto ja pystytys. Ehdimme tuumailla myös, miten tuleville penkeille päiväkotilapset mahtuvat istumaan, miten ikkuna-aukoista voisi tarjoilla kuumat mehut ja miten tulen äärelle saada penkit siten, ettei niitä joku ajattelemattomuuttaan pysty heittämään tulen ruuaksi.
Kotimatkalla - perinaiselliseen tapaan - ehdimme pohtia monet asiat elämän koko kaarelta. Yhteinen
pohdinta on ihmiselle hyväksi :)
Kuukanniemeen ajaessani ohitin sitten Salen rakennustyömaan. Tiedän meistä kyläläisistä hyvin monen odottavan kaupan aukeamista kuin kuuta nousevaa. Olen miettenyt monta kertaa, miten paljon elämä on helpompaa ja yksinkertaisempaa, kun kauppa löytyy omalta kylältä. Kyllä tämä kaupan työmaa on hieman isompi kuin meidän katoksemme...
Ennen kotipihaa kaarsin vielä katoksen paikan kautta - tältä se näytti. laskevan ilta-auringon valossa:
Tästä on taas hyvä jatkaa eteenpäin. Seuraavana on vuorossa tulisijan pohjan valu, hirsikehikon haku ja pystytys - sitten päästään katon ja lattian tekoon. Sitten voisi jo alkaa harkita puukon etsinnän suunnittelua, jotta voisi vuolla makkaratikkuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti