Heinäkuussa sataa...

Heinäkuu on edennyt jo loppupuolelle. Vettä on satanut... ja satanut... ja satanut. Saimaan pinta on noussut tosi korkealle, vaikka veden juoksutusta on lisättykin. Onneksi on ollut välillä poutaakin, vaikka ei hellettä ole ollutkaan. Luulen kyllä, että tämä kesä jää monelle mieleen juuri säiden takia.

Kuukinkatos eteni edellisen kirjoittamisen jälkeen kesäkuussa vielä vähän - pieni porukka teki talkoilla pilarit odottelemaan jatkoa. Keskikesä oli tarkoitus suunnitelmissakin rauhoittaa lomailulle ja kunkin omille menoille. Meilläkin on keäsaikaan pihaan ilmestynyt puupinoja - arkeen verrattuna erilaista touhua, se on siis lomaa.

Martti on valmistellut katoksen etenemistä, laskenut tavaran menekkiä ja piirtänyt kuvia rakentamista varten. Eilen lauantaina, kahden sadekuuron välillä, kävimme Martin kanssa katsomassa katoksemme hirsiä Pekin Reijolla. Lisäksi varmistimme yhteisiä suunnitelmia, miten tehdäänkään. Sovimme esimerkiksi, että ei laiteta vuorilautoja, ikkuna-aukkojen alareunaan laitetaan leveät laudat tasoiksi ja oviaukkoa viistotaan ylhäältä. Kosteus meinaa tehdä tepposensa hirsille, joten Reijo lupasi käsitellä hirret kertaalleen tässä vaiheessa. Hyvä niin!

 Näistä puista se meidän Kuukinkatos sitten aikanaan syntyy.

 Pihalla oli hieman isompiakin rakennuksia valmiina tai valmistumassa ja puun tuoksu oli ihana näin vierailijalle.

Eilen näimme ystäviemme pihalla keisarinviitan ja onnistuin saamaan siitä oheisen kuvankin, vaikka perhonen lenteli aluksi aika levottomasti, pysähtyi vain hetkittäin - juuri sen verran, että ehdin tömistellä perään ja pysähtyä. Joten kuvaa pyydystäessä tuli kyllä muutamia hutejakin.
Nauttikaamme kesästä ja kesän kauneudesta, satoi sitten tai paistoi, onpa lomaa tai ei  :)